PHOTOS: Rafael Lindroos
WEARING
JACKET – Junkyard XX-XY
SWATER – Tommy Hilfiger
JEANS – Junkyard XX-Xy
SHOES – Puma
Jos lähtisimme käsittelemään tätä aihetta astetta syvällisemmästä näkökulmasta, saattaisin aloittaa pohdintani vertaamalla tämänhetkistä elämäntilannettani kuvissa näkyvään usvaan. Sitä tiedostaa sen, että näkymättömissä kaikki on hyvin, mutta siitä huolimatta takaraivosta löytyy ajatus siitä, että mitäs jos mä nyt kuitenkin astun harhaan enkä enää löydäkään reittiäni kotiin.
Mulle syksyt ovat olleet tämänkaltaisia jo viimeiset pari vuotta johtuen koulutukseni tasosta ja opintojeni intensiivisyydestä. Olen aina ollut kova tekemään ja menemään ja pitkien kesälomien vapaus on aina antanut tähän tavalla tai toisella mahdollisuuden – jos ei kesätöiden takia ajallisesti, niin ainakin ajatuksen tasolla, kun ei ole tarvinnut stressata ja suorittaa koulun puolella opintopisteitä. Lomilla on kuitenkin aina tapana päättyä ja näin ollen sitä joutuu parhaimmillaan olla muutaman kuukauden välein priorisoimassa elämäänsä ja tekemisiään uusiksi.
Mun koulutus on siitä erilainen, että meillä opintopisteiden kerääminen keskittyy muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kirjojen ja tenttien sijaan pelkästään aitoon tekemiseen. Tämä mahdollistaa sen, että kurssien hoitamisen pystyy suorittamaan useammalla eri tavalla – paljon töitä tehden ja isosti asiaan panostaen, tai muiden hommien ohella pieniä asioita kasaan vääntäen. Lyhyesti voisi siis sanoa, että kyllä kursseista aina läpi pääsee, mutta eri asia on se, mihin oma selkäranka taipuu ja tämä siinä monesti syksyisin onkin ongelmana.
Vaikka perfektionistin luonteeni ajaakin minua useimmiten suoriutumaan tehtävistäni kunnialla, koen sen olevan melko valikoiva tekemisieni suhteen ja näin ollen pyrinkin panostamaan vain niihin asioihin, jotka mua aidosti kiinnostavat ja joista koen saavani tukea tulevaisuutta varten. Kaikki koulutukseni kurssit eivät tähän kategoriaan mahdu ja tästä johtuen sitä joutuukin punnitsemaan arjessaan sitä, miten paljon aikaa käyttää minkäkin kiinostus-asteen askareisiin.
Intoni koulutukseni kursseja kohtaan on viimeisen vuoden aikana kokenut pienoista inflaatiota, kun niiden rinnalle on alkanut tulla oikeita töitä. En kuitenkaan missään nimessä halua jättää arvokasta koulutustani kesken ja tämän myötä olenkin joutunut jälleen punnitsemaan erityisen tarkasti sitä mihin rajallisen aikani käytän. Suoritanko koulutukseni loppuun vasemalla kädellä? Kieltäydynkö tulevaisuudessa enemmän isoista työkeikoista? Kuinka paljon tarvitsen vapaa-aikaa koulun ja työn rinnalle? Näitä asioita olen jälleen miettinyt ja nyt kun syyslukukausi lähenee loppuaan, on käsitykseni elämäni aikataulutuksesta jälleen kirkastunut ja hommat alkanut takkuilevan alkusyksyn jälkeen rullaamaan.
Tulevaisuudessa haluan alkaa panostamaan entistä enemmän työasioihin, jotka minua erityisesti kiinnostavat – muoti- & tapahtumakuvaus, sekä sosiaalinen media ja markkinointi. Koulutus saa kulkea mukanani vielä parin vuoden ajan, mutta nyt on aika aloittaa ovien availu uran osalta ja alkaa keskittyä niihin asioihin entistä enemmän. Ikävin asia, mitä koulusta valmistumisen jälkeen voisi tapahtua, olisi se että jäisi kellumaan paikoilleen ilman oman alan töitä ja nyt jos koskaan on aika aloittaa laittamaan vastaan tälle kauhuskenaariolle…
