IKÄ ON VAIN NUMERO?

Tänään on se päivä vuodesta, kun on meikäläisen aika puhaltaa kynttilät kakun päältä ja jatkaa elämää taas astetta vanhempana. Koska täytän tänään 22 (jotenkin järjetöntä ajatella olevansa jo sen ikäinen), ajattelin että voisi olla hyvä aika jakaa hieman ajatuksia koskien ikää ja sen vaikutusta omaan elämääni.

Olen saanut elämäni aikana kuulla kerran jos toisenkin siitä, miten mä oon niin kamalan nuori, miten mulla on vielä koko elämä edessä ja miten mun ei kannata stressata sitä, etten ole vielä näin nuorena saavuttanut kaikkia haluamiani asioita. Tiedän, että näihin lausahduksiin voi meistä varmasti kaikki samaistua, mutta samaan aikaan en tiedä oikeasti mitään ärsyttävämpää kuin se, että otetaan asioissa puheeksi ikä ja vedetään se vaikuttamaan kaikkeen (varsinkin jos kyseessä on vain muutaman vuoden itseään vanhempi henkilö).

Olen aina ollut todella kunnianhimoinen ihminen. Tiedän mitä haluan ja teen aina kaikkeni saavuttaakseni haluamani. Tiedän, että olen elämäni aikana tehnyt ja saavuttanut paljon huikeita asioita (=unelmiani) ja tiedän myös sen, että olen saavuttanut urani osalta paljon ottaen huomioon sen, että olen vasta reilu parikymppinen.

En kuitenkaan halua saavutusteni ja unelmieni vertautuvan ikääni. Miksi minun pitäisi tehdä jotain tietyn ikäisenä, tai miksi tiettyjä asoita pidetään jotenkin erityisen suurina vain sen takia, että ne kohdistuvat tietyn ikäiseen ihmiseen? 

Elämän virtsapylväiden lisäksi ikä tunnutaan nostavan todella usein esille myös käyttäymisestä puhuttaessa. Milloin on liian vanha tekemään jotakin, milloin muka liian nuori toimimaan tietyllä tavalla ja milloin mitäkin. Miksi mun ikäisen tulisi käyttäytyä juuri tietyllä tavalla ja miksei mua kymmenen vuotta vanhempi voisi muka kulkea ikäisteni polkuja, jos se hänestä tuntuu hyvältä?

Voisiko iän antaa olla vain numero ja käytöksen ja tekemisten puhua puolestaan. Toinen saattaa vaikuttaa paljonkin ikäistään kypsemmältä, toinen reilusti nuoremmalta ja kolmas siinä rinnalla juuri ikäiseltään. Kaikkia heitä kuitenkin yhdistää se, että he tekevät asiat juuri niinkuin parhaaksi näkevät ja elävät omaa elämäänsä. Toinen savuttaa elämänsä suurimman asian täysi-ikäisyyden kynnyksellä ja toinen eläkeiän tuntumilla. Kummassakin tapauksessa kyseessä on kuitenkin se elämän suurin asia…