Edellisestä postauksesta on kulunut puolitoista kuukautta, enkä oikein tiedä miten tässä pitäisi tämän tauon jälkeen enää toimia. Blogihistoriani pisimmän paussin aikana maailman tilanne on kerennyt muuttua dramaattisesti, eikä meistä kukaan tiedä varmaksi mitä tuleman pitää.
Syy tälle hiljaiselolleni on opinnäytetyöni, jota olen viimeiset viikot puurtanut hiki hatussa. Lähes viisikymmentä sivuinen kirjallinen osuus on nyt saatu kasaan ja kaipaa tulevan palautteen jälkeen enää pientä hienosäätöä – voiton puolella siis ollaan! Vaikka tutkimani aiheen parissa on ollut ilo työskennellä viimeiset kuukaudet, niin tämän loppukirin myötä alan olla henkisesti todella täynnä tätä koko hommaa. Viime viikon olen vain istunut koneellani kirjoittaen keräämäni aineiston pohjalta valmista tekstiä tahdilla johon en ollut aiemmin edes kuvitellut pystyväni. Nyt on kuitenkin aika jättää tämä duuni hetkeksi unholaan, sillä olen ajatellut palaavani tämän pariin seuraavan kerran vasta ensi viikolla. Muutaman päivän paussi tekee varmasti ihan hyvää.
Opparin edistämisen lisäksi tämä some-tauko on tehnyt muutenkin ihan hyvää ja jos jotain positiivista pitäisi tästä Koronasta löytää, niin ainakin se osui ajankohdallisesti hyvään saumaan. Kuulun itse perussairauteni takia riskiryhmään, jonka myötä nautinkin tällä hetkellä omaehtoisesta karanteenielämästä. Aikaa siis riittää ja mikä olisikaan parempi tapa viettää päivänsä, kuin oman intohimonsa lähteelle palaaminen! Puhelimeni muistio alkaa olla täynnä erinäisiä aiheita, joista olen halunnut teille päästä kertomaan ja nyt jos koskaan näille jutuille riittää aikaa. Muutenkin tekee ihan hyvää päästä pyörimään omien ajatusten kanssa hetkeksi.
Pyrin itse ajattelemaan tästä tilanteesta niin, että ei ole mitään pahaa, etteikö siinä olisi jotain hyvääkin ja näin ollen meinaan itse ottaa kaiken irti tästä karanteenielämästä: kotimme kaipaa edelleen laittamista, yritystoimintaa voi koko ajan kehittää, eikä arjen rauhoittaminen toviksi kuulosta yhtään hullummalta idealta. Tämän rinnalla on kuitenkin tärkeä pitää huoli terveydestä ja astmani takia pieni eristäytyminen ulkomaailmasta onkin kohdallani nyt paikoillaan. Samaa toivon myös muilta. Vaikka pieni sairastuminen ei kaikkien kohdalla sitä omaa maailma kaadakkaan niin harva haluaa kuitenkaan olla vastuussa riskiryhmään kuuluvien sairastuttamisesta. Pidetään siis huoli hygieniasta ja noudatetaan parhaamme mukaan valtion puolelta saatuja ohjeistuksia.
Toivottavasti mä pystyn tässä tilanteessa piristämään täällä – ja muualla somessani – edes yhden teistä arkea. Jotta tässä onnistutaan, niin olen ajatellut että haluan avata linjani teiltä tulleille postaus-ideoille. Mikäli siis mielestänne löytyy aiheita, joita toivoisitte että somessani käsittelen niin laittakaa mulle viestiä. Pyrin parhaani mukaan toteuttavan toiveitanne…
