Ystävyyssuhteissa osapuolten tulisi olla tasavertaisessa tilanteessa, mutta entäs kun näin ei syystä tai toisesta ole?
Heräsin itse viime viikolla ajattelemaan omia kaverisuhteitani ja sitä, miten ne ovat tässä vuosien varrella kehittyneet ja muuttuneet. Nämä ajatukset johtivat lopulta miettimään yksipuolisia ystävyyssuhteita, eli tilanteita, joissa koen yksin olevani vastuussa koko suhteen olemassaolosta.
Tajusin, että multa löytyy elämästäni ihmisiä, joihin olen melko yksipuolisesti koittanut pitää yhteyttä jo vuosien ajan. Olen tasaisin väliajoin laitellut heille viestiä ja kysellyt kuulumisia ja koittanut yksinkertaisesti vain pitää yhteydenpitoa yllä, sillä olen kokenut tietynlaista tarvetta siihen. He ovat olleet mielenkiintoisia ihmisiä, jotka olen halunnut pitää elämässäni mukana. Viime viikolla kuitenkin havahduin siihen, että osasta näistä ystävistä en luultavasti kuulisi ikinä, jos en olisi itse laittamassa ensin viestiä ja tää oivallus sai mut ajattelemaan mun ihmissuhteita astetta enemmän. Miksi multa löytyy elämästäni ihmisiä, joita ei mun elämä kiinnosta sen vertaa, että he edes joskus toisivat sen esille olemalla minuun päin yhteydessä?
Tietysti jokainen ystävyyssuhde on erilainen. Saatetaan asua eri kaupungeissa, tai jopa eri maissa ja näin ollen olla täysin erilailla yhteydessä, kuin henkilön kanssa joka asuu parin kilometrin päässä. Osaa ystävistä näkee päivittäin, osan kanssa juttelee viikoittain ja osaa saattaa tavata parhaimmillaan parin vuoden välein. Oli tilanne kuitenkin mikä tahansa, niin ystävyyssuhde vaatii kestääkseen tietynlaista luottoa ja mielenkiintoa toista kohtaan. Siinä pitäisi kummankin osapuolen kokea olonsa hyväksi ja hyväksytyksi.
Kun lähdin puimaan tätä asiaa eri ihmisten kanssa läpi, tajusin kuinka moni muukin kokee elävänsä näiden samojen tilanteiden kanssa. Itse asiassa Instagramini (@jereviinikainen) perusteella yli 70% kokee omaavansa yksipuolisia ystävyyssuhteita ja se on mun mielestä huolestettuvaa. Ystävien pitäisi olla se yksi parhaista asioista elämässä ja siitä huolimatta moni kokee senkin saralla tietynlaista epäoikeudenmukaisuutta ja yksinäisyyttä. Näihin tuntemuksiin vaikuttaa nykypäivänä varmasti suurelta osin myös sosiaalinen media. Kun seuraa puhelimen välityksellä aktiivisesti ihmisten menemisiä ja tekemisiä, tuntuu kuin olisi tiivisti osana heidän elämäänsä. Tämä ei kuitenkaan välity sisällön tuottajalle ja näin ollen siinä syntyy helposti tilanne, jossa toinen kokee elävänsä yksipuolisessa ystävyyssuhteessa.
Näiden ajatusten myötä päätin ottaa käytäntöön kokeilun ja lopettaa aktiivisena osapuolena toimimisen ihmissuhteiden osalta. Jatkan normaaliin tapaan kaverisuhteita, jotka koen toimiviksi ja unohdan suhteen, joissa koen olevani yksipuolisessa ystävyyssuhteessa. Haluan nähdä, kuinka moni näistä on lopulta minuun yhteydessä ja kuinka monen kohdalla tilanne viilenee viilenemistään. Lisäksi haluan alkaa panostamaan entistä enemmän itselleni tärkeisiin ihmissuhteisiin tuomalla mielenkiintoni heitä kohtaan esille edes jollakin tavalla. Oli kyseessä sitten soittaminen, viestin laittaminen tai vaikka Instagramissa mielenkiintoisen jutun kommentoiminen, niin on oikeasti todella tärkeää tuoda oma osansa esille ihmissuhteiden saralla…
0 kommenttia
Samaistun tähän oikeastaan todella paljon! Tulee hiukan surullinen mieli kun alkaa miettimänä kuinka moni ei pidä itse yhteyttä ja joille pitää se ensimmäinen sana sanoa. Muutamilta alkoi sitten tulemaan viestiä, kyselivät kuulumisia ja ehdottivat näkemistä, mutta sitten myös tajusin aina tulevan jatko kysymys jotenkin hiuksiin liittyen. Aloitin hiusopinnot viime keväänä ja muutamilta on tullut kyselyitä voisinko leikata tai värjätä ilmaiseksi hiukset. Ystävyydessä on etunsa, mutta se että olisi toisen ystävä ainoastaan niiden etuuksien takia harmittaa ja jopa oksettaa
Tää on kyllä kans yksi asia, jota toisinaan itsekin toisinaan ihmettelen: Ystäväpiiristi löytyvät henkilöt, joille kyllä palvelukset kelpaavat, mutta kuulumisilla ja muilla asioilla ei tunnu olevan mitään merkitystä. Tietysti meillä kaikilla on oma tapamme käsitellä ihmissuhteita ja toimia ystävyyssuhteissa, mutta kyllä siitä huolimatta pitäisi niihin pystyä sen verran panostamaan, että edes toisinaan antaisi sen oman panoksensa kyseisen suhteen eteen