Lähdin eilen elämäni ensimmäistä kertaa Lammasaareen ihastelemaan kesäisiä maisemia pitkospuille. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ulkona tarkeni lyhythihainen silkkipaita päällä ja tuntui jännittävältä käydä jossain ihan uudessa paikassa. Oli kuin olisi tutkimusretkellä ollut.
Mukana mulla oli uusi tuttuni sosiaalisen median ihmeellisestä maailmasta. Ollaan kevään ajan viestitelty ja jaettu samanlaista intohimoa pukeutumista ja valokuvausta kohtaan ja nyt kun kalenteri ammotti tyhjyyttään niin päätettiin sopia yhteinen kuvausreissu. On jotenkin aina yhtä jännittävää tavata livenä uusia ihmisiä. Aina sitä miettii, että entäs jos homma ei toimikaan ja koko kuvaushetki menee small talkaten ja jäätä murtaen. Kameran edessä sitä joutuu aina olemaan kuin avoin kirja ja sen takia kuvaustilanteissa tämmönen onkin aina erityisen jännittävää. Onneksi tällä kertaa homma meni kuitenkin hyvin.
Kuvat: Eero Lahti
Meillä oli todella hauska seikkailu! Reissattiin yhdessä bussilla Lammassaaren tuntumaan ja suunnistettiin puhelimen kartan avulla oikeille apajille. Siinä samalla vaihdettiin kuulumisia, juteltiin tietysti upeasta säästä ja koitettiin löytää sitä yhteistä taajuutta jolla seikkailla ihmispaljouden keskellä.
Lammassaari oli täynnä ihmisiä. En edes tiedä kuinka monet aurinkolasit ja shortsit alueelta samanaikaisesti löytyi ja se oli ihanaa. Tuntui hyvältä olla jakamassa kesän riemua ja nähdä miten aidosti ihmiset nauttivat ympäröivästä maailmastaan. Samalla kun seikkailtiin pitkospuita edestakaisin, niin me kuvattiin. Kannoin kameraa koko ajan kädessäni ja aina mielenkiintoisen kohdan edessä napattiin parit kuvat. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin rennolla kuvausreissulla. Sitä tunsi olonsa niin tavalliseksi kaiken tämän keskellä. Sellaiseksi, joka viettää vapaapäivänsä ulkoaktiviteettien parissa ja räpsii kuvia sieltä sun täältä. Ihanan suunnittelematonta!
Vaikka reissun pääfokus olikin suurenmoisen kuvasaran luomisen sijaan uuteen ihmiseen tutustuminen, niin saatiin me aika upeita kuviakin kasaan! Näissä kuvissa yhdistyy mun mielestä täydellisesti se, mitä kesästä ajattelen. Vehreys, sininen taivas ja parit hattarapilvet ja kova auringonvalo. Vielä kun olisi löytynyt peltokuvien taustalle valkoinen hevonen, niin oltais eletty kuin romantisoidussa kesäleffassa, haha.
Lammassaari ja uusi tuttu tekivät ison vaikutuksen ja tätä kirjoittaessa sitä saa jälleen kiittää itseään, että uskalsi tarttua hetkeen ja lähteä kokeilemaan jotain, jota aluksi joutuikin jännittämään.
Lue lisää arkisia kuulumisiani:
VIIKONLOPPUMATKA KUIN ROMANTISOIDUSTA ELOKUVASTA
MEIDÄN PÄÄSIÄINEN – SUUNNITELMAT UUSIKSI & ARJEN LUKSUSTA
PARHAAT ELOKUVAT & SARJAT VUONNA 2020