Kävin viime viikolla läpi yritykseni tietoja ja hämmennyin kun huomasin, että olen perustanut toiminimeni jo alkuvuodesta 2016. Sehän oli vasta eilen kun ryhdyin tähän kaikkeen. Kun mietin, miten saan 19-vuotiaana hoidettua ne vähäiset laskutukset, joita minulla oli ja kun jännitin sormeni tunnottomaksi laatiessani ensimmäistä kirjanpitoani.
Se, että perustin nuorena toiminimen oli sattumus. Ei mulla ollut haluna tai päämääränä ryhtyä yrittäjäksi. Mulla oli vain yksi työkeikka, josta minun piti saada hoidettua lasku asiakkaalle ja toiminimen perustaminen tuntui sopivan siihen parhaiten. Isäni avustuksella laadin suunnitelmat, hankin Y-tunnukseni ja loin itselleni sellaisen position, joka mahdollisti mulle kaiken tän. Pikku hiljaa keikkoja alkoi tulla enemmän ja mä aloin päästä jyvälle tästä hommasta. Aika nopeasti lamppu syttyi pääni päälle, kun tajusin että yrittäjänä mun kova työmoraali voi viedä mut niin pitkälle ku vaan itse haluan.
Täyspäiväisenä yrittäjänä olen toiminut nyt pari vuotta. Tulotasoni on noussut nousemistaan ja tällä hetkellä minulla on melko peloton tunne tästä kaikesta. Olen oppinut pärjäämään ja ehkä ennen kaikkea huomaamaan sen, että yrittäjänä tulee niitä hiljaisia kausia, eikä normaalia tulotasoa ole olemassakaan.
Miksi haluan yrittäjänä yrittää?
Mä rakastan suunnittelua. Oon aina rakastanut ja sitä tää mun homma tällä hetkellä onkin. Poikaystävä nauraa aina kun kerron, miten työpäiväni kuluu vain ja ainoastaan sähköposteja lähetellen, mutta se on iso osa tätä kaikkea.
Opin jo nuorena, ettei töihin tulla hakemaan kotiovelta ja tämän moton ympärille luon edelleenkin mun uraani. Suunnittelen päässäni jatkuvasti uusia liikeideota ja suuntia, joihin voisin mun tekemistä kasvattaa. Valokuvaajana mua on aina kiinnostanut henkilö- ja muotikuvaus ja näiden rinnalle on viimeisten vuosien aikana tullut myös mm. tapahtuma- ja tuotekuvaus, sekä videopalvelut ja brändisuunnittelu. Osa näistä on tullut mukaan sattumalta ja osa sen myötä, että olen kontaktoinut yrityksiä ja tarjonnut heille palveluitani.
Paljon tulee työtunteja, joista kukaan ei maksa, tai joita kukaan ei edes huomaa. Toissa viikonkin käytin siihen, että lähetin sähköpostia kuuteenkymmeneen (60) eri firmaan tarjoten palveluitani ja näistä lopulta yksi vastasi mulle. Hän kieltäytyi. Ruusuilla ei siis tanssita, mutta silti mä nautin tästä. Mä tunnen oloni jotenkin todella voimakkaaksi kun mä pystyn tarjota yrityksille jotain, jonka oon omin pienin kätösin luonut.
Sanoisin, että 80% töistäni on niitä tehtäviä, joista kukaan ei maksa ja jotka ei lopulta edes johda mihinkään. Tää on aika iso luku jos miettii, että siihen 20 prosenttiin pitäisi sitten mahtua se toimeentulo ja ne palkalliset työt. Jos se kaksikymmentä pinnaa tarkoittaisi perus työntekijän tuntimäärää, niin yrittäjänä mun tunnit olisivat 5 kertaa isommat. Aika iso ero ja tästä johtuen mä puhunkin aina siitä, että mun työ yrittäjänä on yrittää parhaani.
Parhaansa yrittäminen ja 110% itsestään antaminen on asia, johon mä en ole palkkatöissä vielä ikinä päässyt. Toki mä aina annan itsestäni kaikkeni, mutta siitä huolimatta itselleen tekemisessä on se joku lisä. Kun tekee töitä itselleen niin pääsee itse korjaamaan satoa ja näkemään sen kehityksen vielä palkkatöitä konkreettisemmin. Jokainen teko ja työtunti vie eteenpäin ja se on ihanaa. Uramahdollisuudet ovat rajattomat ja homma koukuttaa.
”Menisit oikeisiin töihin”
”Milloin sä muuten meinasit hakea oikeita töitä?
Kyllähän se palkkatyö nyt on ois paljon kivempi ku tommonen yrittäjyys.
Oikeissa töissä sulla ois kyllä viikonloput sit vapaana.”
Varsinkin nyt kun tukipaketteja on toimitettu poikkeustilasta johtuen sinne sun tänne, niin on huomannut miten vaikea aihe yrittäjyys on suomalaisille. Aiheesta ei tiedetä, siitä ei haluta tietää, eikä yrittäjille muutenkaan yleisellä tasolla suoda onnea ja menestystä. Luovan alan yrittäjänä olen saanut osakseni paljon kummastelua ja vähättelyä. Palveluihini ei aina uskota ja toisinaan lennokkaat ideani saavat asiallisen kyseenalaistamisen sijaan osakseen vain vähättelevää naurun sorinaa. Tää on harmi. Tosi iso harmi.
Uskon, että syy tähän on juurikin siinä 20-80 asetelmassa, jonka myötä yrittäjyyttä karttavat näkevät vain ne onnistumiset joihin esimerkiksi itse olen päässyt vasta vuosien työnteon jälkeen. On sanomattakin selvää, että asiat näyttävät helpolta jos henkilö X kutsutaan sähköpostitse töihin ja hän nettoaa siitä 150€/työtunti. Olisipa tilanne todella tämä, tai ymmärtäisivätpä ihmiset, mikä tässä yhtälössä on väärin.
Viime aikoina somessa on jaettu paljon yrittäjyyteen liittyvää tietoisuutta ja musta on ihana huomata, miten varsinkin nuoret ovat oppineet ALV:sta ja muista yritystoimintaan liittyvistä asioista. Tätä olen itsekin halunnut varsinkin Instan puolella olla edistämässä ja toivonkin, että tää yrittäjien ja palkkatyöläisten ristituli tästä vielä helpottaisi kun fakta ja korvaa fiktion.
Yrittäjänä vielä kymmenen vuoden päästä?
Ette tiedäkään miten paljon olen miettinyt, että mitäs jos heräisinkin aamuisin herätyskelloon, viettäisin päiväni kollegoideni kanssa toimistossa ja suunnittelisin elämäni sen ma-pe työviikon ympärille. Palkka kilahtaisi tilille kerran kuussa ja elämä olisi siltä osin huoletonta. Tämä kuulostaa melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta.
Yrittäjyyteen ja palkkatöihin liittyy kumpaankin isot plussat ja miinukset, enkä oikeastaan tiedä tällä hetkellä edes kumman suuntaan haluaisin kallistua. Tiedän haluavani jatkaa yrittäjänä vielä pitkään, mutta samaan aikaan palkkatyö on alkanut houkuttelemaan. Olen kuluneen kevään aikana ikään kuin vahingossa löytänyt mielenkiintoisia työpaikkoja ja lähetellyt hakemuksia sinne sun tänne. Samaan aikaan mahanpohjassa kutkuttelee ajatus työpaikasta ja samalla suunnittelen elämääni yrittäjän näkökulmasta.
Kumpikin on hyvä vaihtoehto ja ehkä juuri sen takia en tätä stressaakkaan. Antaa kohtalon näyttää suuntaa ja katsotaan sitten, miten työhommat jatkuvat.
Lue lisää työstäni:
VALOKUVAUKSEN OPISKELU MUOTOILUINSTITUUTISSA – KAIKKI OPINNOISTANI
MITEN MINUSTA TULI VALOKUVAAJA? – URAPOLKUNI AMMATILAISEKSI
5 X YRITTÄJÄN PARHAAT VINKIT HILJAISEEN ARKEEN – NÄIN SELVIÄT POIKKEUSTILASTA