VALOKUVAUKSEN OPISKELU MUOTOILUINSTITUUTISSA – KAIKKI OPINNOISTANI

Valokuvauksen opiskelu Lahden Muotoiluinstituutissa. Kannattaako neljän vuoden opintoihin ryhtyä, entä mitä minulle on jäänyt käteen Muotsikasta? Listasin alle kaiken sen, mitä korkeakoulu on minulle antanut.

Kun 19-vuotiaana hain opiskelemaan valokuvausta, en oikeastaan tiennyt mitä olin tekemässä. Korkeakoulututkinnon suorittaminen tuntui minusta tärkeältä ja tämän takia alunperin hain Lahteen. Ajattelin, että saisin koulusta valmiudet alalla työskentelyyn, mutta en sen suuremmin miettinyt, mitä neljä vuotta pitäisivät sisällään. Vasta koulun alkamisen jälkeen ymmärsin todella mihin olin ryhtynyt. Opinnot osoittautuivat paljon odotettua laajemmaksi ja näin neljän vuoden jälkeen uskallankin sanoa, että minusta on ammattikuvaajan sijaan tullut kuvan ammattilainen.

Neljä vuotta on pitkä aika ja siihen on mahtunut yhtä sun toista. Tämän takia päätinkin jakaa tämän postauksen alalukuihin, joista jokainen käsittelee opintojani eri näkökulmasta

”Huomaan tämän erityisen hyvin sellaisten ihmisten seurassa, joilta vastaavanlainen koulutus puuttuu. Pohdiskelevat keskustelut jäävät tällaisten henkilöiden kanssa toisinaan mutuiluksi, eikä niissä päästä kyseenalaistamaan opittuja normeja samalla tavalla kuin kouluttautuneiden kanssa.”

TEKNINEN OSAAMINEN

Kameran asetukset, studion käyttäminen, Photoshopin hallitseminen – tähän lukuun useiden mielikuvat opinnoista monesti kohdistuu.

Ensimmäisen ja toisen opintovuoden aikana keskityttiin paljon teknisen osaamisen kehittämiseen. Tähän liittyviä kursseja olivat mm. kameratekniikka, valo & valaistus, digitaalinen kuvankäsittely ja studio -nimeä kantavat kokonaisuudet. Näiden tarkoitus oli saada ote siitä, miten kamerakalusto toimii ja millaisia asetuksia missäkin tilanteessa tulisi käyttää. Tämän lisäksi näiltä kursseilta sai yleisen käsityksen mm. eri ohjelmien käytöstä, studion toimimisesta ja videotuotannosta.

Laajuudeltaan nämä kurssit olivat melko pieniä ja näiden tarkoitus oli lähinnä vain luoda sellainen pohja ammattitaidolle, jota jokainen voi omalla ajallaan viedä haluamaansa suuntaan. Jos esimerkiksi urheilukuvaus ei vedä puoleensa, mutta videotuotanto kiinnostaa, niin tätä on mahdollista edistää muiden kurssien puitteissa – tai omalla ajalla.

Mulle tämän kategorian kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia, sillä nautin yleisesti kaikesta tekniikkaan ja sääntöihin liittyvästä tekemisestä. Myös kehityskaaren näkeminen on näissä asioissa erittäin selvästi esillä, joten itsensä kehittäminen oli harvinaisen antoisaa. Lisäksi mä oon näin jälkikäteen erittäin kiitollinen siitä, mitä kaikkea olen vuosien aikana näiltä kursseilta oppinut. Minulta löytyy pohja lehtityöskentelyltä, suurkuvatulostimien käyttämiseltä ja äänen editoimiselta – monilta sellaisilta asioilta, jotka eivät suoraan ole valokuvaukseen yhteydessä.

VALOKUVAUKSEEN LIITTYVÄT MUUT OPINNOT

Valokuvauksen opiskelu Lahden Muotoiluinstituutissa on todella paljon muutakin, kuin teknisen osaamisen kehittämistä ja tämän luvun opintoihin meidän vuodet suuremmalta osin liittyivätkin.

Näitä opintoja olivat mm. dokumenttiprojekti, näyttelysuunnittelu, oma projekti ja henkilökuva -nimeä kantavat kurssit. Näiden opintojen tarkoitus oli syventyä omaan tekemiseen ja kouluttautua valokuvan asiantuntijana. Puhuin aiemminkin, että näiden vuosien aikana minusta tuli valokuvan ammattilainen ja nämä kurssit vaikuttavat suurelta osin tähän.

”Vasta neljäntenä vuotena ymmärsin, ettei minun tarvitse innostua taiteesta saadakseni jotain irti näistä hommista. Omaan tekemiseensä voi imeä inspiraatiota ja ajatuksia hyvin monenlaisista lähteistä!”

Näihin kursseihin liittyi isolta osin valokuvan prosessointi. Tarkoitus oli se, että päästään tekemään kuvaa, joka ei jäisi vain kauniiksi pinnaksi. Jokainen meistä osaa valokuvata, mutta valokuvan tekeminen sen sijaan vaatii ammattitaitoa. Näiden kurssien puitteissa lähdettiin tutustumaan omaan tekemiseen ja kehittämään työskentelyyn liittyvää ajattelua. Tarkoitus oli vahvistaa pohdintaa tekemisen taustalla ja löytää syitä sille, miksi jotain tehdään ja millaisilla elementeillä haluttuun lopputulokseen päästään. Tavoitteena oli, että kuvien taakse saadaan tarinoita, elämää ja ennen kaikkea ajatusta.

Kuvan tekemisen lisäksi näillä kursseilla opittiin myös kuvan lukemista. Tärkeässä roolissa opintoja oli se, että keräännyimme yhteen ja lähdimme käymään porukalla läpi toistemme töitä. Tarkoitus oli antaa mielipiteitä ja ehdotuksia työn jatkon kannalta ja pohtia sitä, miten haluttu tarina saataisiin tuotua esille mahdollisimman hyvin.

Isolta osin nämä kokonaisuudet – ja opintoni ylipäätänsä – keskittyivät taiteeseen ja koska en pidä itseäni missään määrin taiteilijana, en erityisemmin nauttinut näiden suorittamisesta. Kaikkien näiden neljän vuoden ajan pidin itseäni luokkamme mustana lampaana, joka ei värähdellyt samalla taajuudella muiden kanssa. Olin selvästi enemmän kaupallisesta kuvasta kiinnostunut kuin muut ja sen huomasi erityisen hyvin näissä yhteyksissä. Elin ensimmäiset kolme vuotta kiltisti tässä asemassa. Vasta neljäntenä vuotena ymmärsin, ettei minun tarvitse innostua taiteesta saadakseni jotain irti näistä hommista. Omaan tekemiseensä voi imeä inspiraatiota ja ajatuksia hyvin monenlaisista lähteistä! Nämä kurssit osoittautuivat lopulta mulle kaikista kallisarvoisimmaksi anniksi Lahdesta.

Teknistä osaamista on helppo kehittää Youtubesta löytyvillä tutoriaaleilla, mutta kuvan lukeminen vaatii paljon enemmän. Meidän vuosikurssi resonoi todella hyvin yhteen ja vietimme näiden vuosien aikana satoja tunteja vain ja ainoastaan jutellen omista töistämme (monesti viinipullon kera, haha). Tämä avasi minulle valokuvan maailmaa enemmän kuin osasin ikinä kuvitella ja näiden keskusteluiden myötä opin myös lukemaan ja tulkitsemaan valokuvia ja visuaalista materiaalia.

MUU OPPIMINEN

Opintomme pitivät sisällään myös kursseja, joilla ei suoranaisesti ollut mitään tekemistä valokuvauksen kanssa.

Värihahmotus, maalaus ja elävän mallin piirustus -nimiset kurssit ovat hyviä esimerkkejä tällaisista kokonaisuuksista. Nämä kurssit ajoittuivat ensimmäiselle kahdelle vuodelle ja näiden tarkoitus oli yhdessä teknisen osaamisen kehittämisen ohella valmistella meitä tuleville opinnoille. Tämän lisäksi nämä olivat myös kiva vastapaino muille hommille, sillä vesivärimaalausten tekeminen ja hiilellä piirtäminen toimivat omalla tavallaan myös rentouttavina aktiviteetteina.

Vaikka nämä olivatkin mukavaa tekemistä, en koe näillä olevan suoraa vaikutusta siihen, millainen tekijä minusta on tämän koulutuksen jälkeen tullut. Osin näihin kursseihin liittyvä palautteen anti on ollut onnistunutta, mutta muuten en näille osaa antaa painoarvoa. Lisäksi toiveenani olisi ollut, että tämän luvun kohtiin olisi löytynyt enemmän yrittäjyyteen ja työelämään liittyvää sisältöä, josta ainakin minun kaltainen kaupallisesta kuvasta kiinnostunut tekijä olisi varmasti saanut paljon irti.

VERKOSTOITUMINEN

Ehdottomasti yksi suurimmista plussista Lahden Muotoiluinstituutissa opiskelussa!

Moni muu oppiminen -lukuun liittyvistä kursseista tapahtui ryhmissä, joissa oli sekaisin eri alojen opiskelijoita, jonka myötä alojen välillä tapahtui myös ryhmäytymistä. Lisäksi Muotsikkaan kuuluu todella paljon eri aloja, joiden kanssa valokuvaajien on mahdollista lähteä tekemään yhdessä hommia. Tuotekuvasta kiinnostuneen on helppo lähteä tekemään yhteistyötä esim. kalustemuotoilijoiden kanssa ja muodista inspiroituva löytää kollegoita puettavan muotoilun puolelta.

Tähän panostaminen on ehdottomasti yksi parhaista asioista koko koulussa. Sen lisäksi, että tällä saa upeaa materiaalia omaa portfolioon ja pääsee kokeilemaan helposti erilaisia hommia, niin ikinä ei tiedä miten nämä luodut yhteydet jatkuvat työelämän puolella.

MIKÄ IHMEEN KUVAN AMMATTILAINEN?

Olen pitkin tätä postausta puhunut siitä, miten minusta on näin neljän vuoden aikana tullut kuvan ammattilainen. Tämä tarkoittaa sitä, että olen koulutuksen myötä muovautunut valveutuneeksi kuvan lukijaksi ja oppinut tulkitsemaan visuaalista sisältöä. Kun katsomme kuvia niin jokainen meistä osaa kertoa mitä kuvassa näkevät. Kuvan lukemiseen kouluttautunut henkilö osaa kuitenkin viedä ajatuksensa pidemmälle ja lähteä tulkitsemaan sitä, mitä kuvassa näkyvät elementit tarkoittavat, miksi kuva on tehty, entä mitä sen taustalta saattaa löytyä.

Tätä taitoa on opintojen kohdalla tukenut mm. taidehistoria, kuva ja teoria, sekä valokuvauksen historia ja teoria -nimiset kokonaisuudet. Näissä opinnoissa käytiin läpi laajemmin taidetta ja kulttuuria ja opeteltiin liittämään valokuvaa osaksi suurempaa kokonaisuutta. Valokuvaus – kuten kaikki muukin tekeminen – on aina yhteydessä historiaan ja yhteiskuntaan, jolloin on erittäin tärkeä tiedostaa, mitä menneisyydessä on tapahtunut.

Kuvan ammattilaisena pystyn hyödyntämään työssäni palasia jo olemassa olevasta sisällöstä ja yhtälailla huomaamaan kun näin tapahtuu. Yhteenvetona voisin sanoa, että koulutukseni myötä minun on mahdollista nähdä visuaalisesta sisällöstä enemmän kuin keskiverto kansalaisen.

MUOTIKUVAAJANA MUOTSIKASSA

Tiesin jo ennen opintojeni alkua, että haluan isona luoda urani muotikuvaajana. Koulun aikana tämä tunne vahvistui ja työstinkin opintojeni ohella paljon muotiin ja henkilökuvaan liittyviä projekteja. Nämä kuvaukset tapahtuivat pääosin vapaa-ajallani, sillä koulun puolella pääsin vain yhden kurssin puitteissa työskentelemään intohimoni parissa – muotikuva-kurssi oli opintojeni kohokohta.

Tämä oli ehdottomasti opintojeni suurin miinus. Vaikka olenkin kiitollinen siitä, mitä kaikkea olen Lahdessa oppinut, niin muotikuvan kohdalla en voi sanoa, että minua olisi koulun puolelta erityisemmin tuettu. Jouduin opiskelemaan muotikuvausta yksin, sillä koulun puolella ei aiheesta oltu perillä. Tämän huomasin jo opintojeni alkuvaiheessa ja opinnäytetyöni kohdallakin tilanne oli sama. Tuntui, etten saanut tukea – saati kunnollista palautetta ja arviointia – työstäni, sillä aiheesta ei tiedetty tarpeeksi.

Muotikuvaus oli koulun sisällä utopiaa ja usein töistäni saamani palaute jäikin hyvin pinnalliseksi sen takia, ettei niitä osattu kommentoida. Tämä tietenkin vaikutti minuun siinä, että aloin epäilemään itseäni kuvantekijänä ja tästä selviäminen vaati paljon näiden neljän vuoden aikana – helppohan se olisi ollut tällaisen keskellä haudata haaveet muotikuvaajan urasta ja ohjautua journalistisen kuvan pariin. En kuitenkaan tehnyt näin ja tästä johtuen jouduinkin näkemään tuplasti vaivaa edetäkseni urallani: koulussa opiskelin valokuvaa ja vapaa-ajalla muotia.

Ikäväähän se oli, etten koulusta saanut 110% sellaista tukea, jota tekijänä olisin tarvinnut. En kuitenkaan usko siihen, että kukaan sitä saisi, eikä sellaista koulun penkille pidä lähteä hakemaankaan. Koulu opetti minulle paljon kuvasta ja sen lukemisesta ja uskon vahvasti siihen, että näistä opeista tulee olemaan paljon hyötyä urallani.

KENELLE SUOSITTELEN LAHDEN MUOTOILUINSTITUUTTIA & VALOKUVAUKSEN OPISKELUA?

Minulta on usein kysytty, että kannattaako valokuvauksesta kiinnostuneen ryhtyä näihin opintoihin ja vastaukseni tähän ei ole mitenkään yksiselitteinen: tietysti ja ei missään nimessä.

Valokuvaus – kuten monet muutkin luovat alat – on siitä erikoinen, että menestyksen avaimena ei ole koulutus. Jokaisella on mahdollisuus hankkia kamera ja luoda itsestään ammattilainen. Kova työ monesti palkitaan ja kaupallisen kuvan puolella pärjää oikein hyvin kun hallitsee kameran käytön ja osaa toimia vaadituissa olosuhteissa. Mikäli siis tiedät mitä uraltasi haluat ja koet, ettei sen saavuttaminen vaadi koulutusta, niin en missään nimessä voi suositella Muotsikkaa sinulle. On turha käyttää elämästään neljä vuotta asiaan, josta ei koe sen suuremmin hyötyvän.

Minulle korkeakoulututkinnon suorittaminen kuitenkin oli itsestäänselvyys, sillä arvostan todella paljon kouluttautumista. Näiden neljän vuoden aikana olen huomannut, miten olen henkisesti kasvanut opintojeni myötä ja oppinut kyseenalaistamaan asioita uudella tavalla. Asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia, kuin ennen vaan nykyään kaikesta löytyy se mutta/entä/jos kuitenkin -kohta. Huomaan tämän erityisen hyvin sellaisten ihmisten seurassa, joilta vastaavanlainen koulutus puuttuu. Pohdiskelevat keskustelut jäävät tällaisten henkilöiden kanssa toisinaan mutuiluksi, eikä niissä päästä kyseenalaistamaan opittuja normeja samalla tavalla kuin kouluttautuneiden kanssa.

Koulutukseen liittyvän itseisarvon lisäksi valokuvauksen opinnot ovat antaneet minulle myös paljon kuvan tuottamiseen liittyvää tietotaitoa ja osaamista. Vaikka tiedän, että tulen luomaan urani kaupallisen kuvan puolella, niin koulutukseni myötä minun on mahdollista lähteä tuomaan tuottamaani sisältöön tasoja, joihin ne ilman koulutusta luultavammin pääsisi. Kauniin pinnan luominen onnistuu jokaiselta, mutta vaikuttavan kuvan tekeminen vaatii ammattitaitoa, johon harvalla on ilman koulutusta mahdollisuuksia.

Aiheeseen liittyviä postauksia:

MITEN MINUSTA TULI VALOKUVAAJA? – URAPOLKUNI AMMATILAISEKSI

MISTÄ TEIN OPINNÄYTETYÖN?

VALOKUVASIN LANCOMEN MAINOSKUVAT! – UNELMISTA TOTTA